Suomi on ollut Euroopan Unionin jäsen vuodesta -95 ja tänä aikana edunvalvontamme on monessa kohtaa perustunut kuolemiseen.
On eletty läpi turvekriisit ja rikkidirektiivit. Ja aina osa teollisuudesta on käynyt Brysselissä kuolemassa. Jälkikäteen katsottuna elämä on kuitenkin jatkunut ja parhaimmillaan teollisuudelle on koitunut muutoksista enemmän voittoja kuin tappioita.
Jälleen on yhden kuoleman aika. Suomalainen metsäteollisuus kituu LULUCF:n maankäyttövaatimusten kourissa. Kaikki on menetetty ja metsänomistajatkin kuolevat pystyyn. Mitään ei voida tehdä, uusi suunniteltu teollisuus vetää liikkuvat taakse.
Vai noinkohan sittenkään? Oliko komissiolla todellakin tarkoitus kurittaa pientä vaivaista Suomea, sulkea sen ovet ja lukita ikuisiksi ajoiksi meidät metsäreservaatiksi, puskemaan vihreää kultaa?
No, ei ollut.
Mutta sellainen mielikuva mediassa meille luotiin ja politiikassa se mielikuva on vahva: paha EU – hyvä Suomi. Euroopan ikävät viherpiipertäjät haluavat sulkea Suomen, piiskata ja vainota meitä, hyvän metsäpolitiikan airuita.
Kun katsoo tätä planeettaa, ja kun katsoo sitä tietä mitä me ihmiskuntana vaellamme, ei voi vain katsoa vierestä kun planeettamme yrittää kertoa meille jotain. Jatkuvasti lisääntyvät säitten ääri-ilmiöt eivät ole vain jotain silloin tällöin toistuvaa, vaan todellinen hätähuuto ilmaston lämpenemisen vuoksi.
Jos me suljemme silmämme todellisuudelta, silloin olemme ihmiskuntana todella hölmöjä.
Seuraavat lähivuosikymmenet, seuraavat lähivuodet ratkaisevat mihin suuntaan tämä kallistuu. Tutkijat ovat jo vuosia kertoneet, että metsien hakkuut aiheuttavat merkittäviä ilmastovaikutuksia ja paremmille laskentasäännöille on tarvetta.
Äänestys Euroopan parlamentissa on tärkeä. Silloin äänestetään ilmaston kannalta tärkeästä maan- ja metsien käytön ilmastovaikutusten arvioinnista, ns. LULUCF-säätelystä.
Komissio ei ole rajoittamassa hakkuumääriä, vaan niistä jokainen maan- ja metsänomistaja päättää jatkossakin itse, kuten tähänkin saakka.
Vertailukelpoisille säännöille on tarvetta, koska meidän on arvioitava myös metsien käytön ilmastovaikutuksia.
Meidän metsät ovat arvokkaita, aivan LIIAN arvokkaita, jotta ne kannattaisi polttaa energiana ilmaan – ja nyt ei puhuta saunan kiukaista.
Tämänkin lainsäädännön tavoitteena on kannustaa tuottamaan metsien arvokkaasta puuraaka-aineesta ensisijaisesti pitkäikäisiä tuotteita, jotka sitovat elinkierrossaan paljon hiiltä.
Kukaan ei estä hyödyntämästä puuta, mutta tehdään se fiksummin ja kestävämmin.
Pitkällä tähtäimellä on parasta, että metsien käyttö perustuu ilmastovaikutusten rehelliseen laskentaan, joka ohjaa käyttämään metsien vihreää kultaa viisaasti, niin lastenlastemme metsäperinnön kuin planeettammekin näkökulmasta.
Eli toisin kuin on annettu ymmärtää, asia käsittely on edelleen kesken ja työ jatkuu. Jokaisen on hyvä tietää, että tämän äänestyksen jälkeen esitys lähtee kolmikantaneuvotteluihin, eli trilogeihin, joissa parlamentti, neuvosto ja komissio yhdessä hiovat lakiesitystä yhteiseen muottiin.
Trilogeista tullaan vielä takaisin parlamenttiin ja toiseen täysistunto äänestykseen, jossa esitys voidaan hyväksyä tai hylätä. Kannattaa muistaa edunvalvonnasta puhuttaessa.
Jospa lakattaisiin jatkuvasti kuolemasta ja aletaan vihdoinkin elää rakentavan ja tulevaisuuteen katsovan edunvalvonnan parissa, joka uskaltaa huomioida senkin, että planeettamme natisee liitoksissaan.
